cheerleading

Mulla nyt on hetken ollu vähän sellanen huono treenaus motivaatio, niin päätin äsken kattella kuvia tästä ja muistella muista tästä kaikesta huolimatta KUNINGAS lajin mukana tuomista kokemuksista < saiko tosta selvää? No mut kuiteski, nyt se motivaatio on ollu hakusessa, eka olin lopettamasaa ja sit kuitenkin päätin jatkaa. Treenailen siis Jaguarssien Neptunuksessa. Nyt ainakin alkukausi on ollu aika lupaava. Musta meillä on sairaan hyvä porukka ja hauskaakin on! Tänään treeneissä oli oikeesti hauskaa!

No mut jos kerron siitä kun alotin tän koko homman: oltiin luokan kanssa Toukoesteissä ja mun kaveri oli just alottanu cheerleadingin ja käski mua kokeilla nousemista. Olin ihan, että en varmana aijo nousta!!? Mut kuitenkin Isbe sai mut suostuteltua ja kokeilin. Tää oli se alku ja sithän mä jo treenasin joukkueessa. En usko et jaksaisitte lukee mitään et mistä joukkueesta mihinkin päädyin mutta nyt kuitenkin täällä neppareissa treenailen. Tän lajin kautta oon kokenu niin paljon erilaisia tunteita: turhautumista, iloa, onnea, jännittyneisyyttä, pettymyksiä..., niinkun varmaan kaikki oman harrastuksen parissa. En vaihtais yhtään kokemusta pois tän lajin parista. Mulla on käyny vaikka mitä tän lajin parissa, on ollu musta silmä, ranteet ja polvet kipeenä, mustelmilla kädet ja jalat, kuhmuja päässä ja hammas haljennu..

Joskus on tullu keskustaluita, ettei tää oo oikeesti mikään urheilulaji, mutta sitä ei oikeesti tiedä ennen kun kokeilee. Kerran meille tuli luokassa pieni väittely, ettei jaksettais Isben kanssa punnertaa 20 miestenpunnerrusta, mutta kuinka kävikään? Tää on yhtälailla urheilua kun vaikka joku jääkiekko tai jälkapallo.

<3 ronja